Kaveri täytti lauantaina vuosia, täysi-ikäisyys iski siihenkin. ;)
Onnittelut näin täälläkin Qarfasemme !
Mutta asiaan, liittyen näihin juhliin. Kuulin niissä taas sen
yhden historiallisen tutun lauseen:
"Me aina luultiin teitä kahta lesbopariks."
Niin. Minä ja Kajakkini olimme ja olemme edelleen
todella läheisiä, enkä näe siinä mitään outoa että
viihdyimme toistemme seurassa harvinaisen paljon,
siitä asti kun vuonna 2003 tutustuimme.
Kun tuon lauseen sitten siellä juhlissa kuulin, niin rupesi sitä sitten miettimään kaikkea kokemaamme. Tutustuimme puhelinkopissa soitettujen pilapuheiden jälkeen, muuttivat samaan pihaan meidän kanssamme ja siitä se sitten lähti.
Tehtiin meillä hamahelmiliskoja, istuskeltiin heidän keittiössä piirtelemässä, juoksenneltiin pihassa, oltiin omppuvarkaissa, riideltiin tyhmistä asioista..
Noista asioista teemme yhtä yhä - piirtelemme heidän keittiössään. Se on aina jotenkin nostalgista.
Nykyään vietämme paljon aikaa keskenämme, sillä muut meidän iloisesta porukastamme asuvat niin kaukana.. Kuinkahan käy meidän kun minäkin täältä pikkupihastamme muutan pois?
Sillä tuhra sitä on kieltää, itsestään selviä asioita. Hän on minulle rakkaimpia ystäviä, tällähetkellä läheisin.
Oloni on vähemmän eksynyt hänen lähellään, vähemmän epävarma.
Uwah, kämpästä ei ole kuulunut mitään. .__.'
Piirustelun ajattelin jälleen aloittaa kunnolla, ja ja niin.
Itsensä tutkiskelu jatkuu. :) Olen oppinut jotain itsestäni tässä
viimeisimpien postausten välillä, osa on sellasia joita en ihan
kokomaailmalle halua julkistaa. :3
Huomenna jälleen vapaata, mutta töihin kaipaan tavallaan silti.
Viihdyn töissäni, vaikka onkin niitä epämieluisia asiakkaita, hankalia sellaisia..
Sillä hankalaa asiakasta kohden on kymmenen mieluisaa. (:
ps. Elämäni parhaan iskureplan kuulin n.80vuotiaalta paapparaiselta
töissä eräs päivä.. (: Ehdottomasti piristi päivääni, tuo mies. ^--^
Hyviä jatkoja ja tutkikaa itseänne, rakastakaa itseänne! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti